Mikä mutteri se nyt taas olikaan?

Murder? Mordor? Mutter? Eikun Murter. Kun kuulin ensimmäisen kerran, että sijoitummekin Kroatiassa talvikuukaukausien ajaksi tämmöiseen pikkukylään, ei sen nimi millään meinannut upota sanavalikoimaani oikein. Murter. Empä ollut ikuna kuullutkaan. Kartasta selvisi, että kyse on saaresta, johon sentään kulkee tie ja siten myös autoliikenne. 

Täällä sitä siis nyt ollaan, Murterin saarella. Itse asiassa tällä noin kymmenen kilometriä pitkällä kapealla maapalasella sijaitsee neljä kylää: Tisno siellä saareen johtavan nostosiltatien kohdalla, Jezera sen lähettyvillä tuolla saaren eteläisessä osassa ja sitten täällä pohjoispäädyssä ihan kiinni toisissaan Betina ja saaren nimikkokylä Murter. Tuossa kuvassa näkyvät molemmat, Murter isompana vasemmasta reunasta keskelle asti ulottuen ja Betina tuolla oikealla ihan rantaviivaa myötäillen. Tosiaan vaikea on sinänsä sanoa, missä toinen loppuu ja toinen alkaa, kun täällä liikkuu. Kuva on otettu tuolta lähinyppylältä, jonne pääsee mukavasti kiemurtelevaa polkua pitkin kipuamaan ja kieltämättä aika palkitsevia maisemia ihailemaan. Taustalla näkyvät mantereen puolen rantaa seuraavat vuoret, niille saattaa tässä seuraavina kuukausina lumihatut huippujen suojaksi ilmestyä.

Paikka on kuin likimain mikä tahansa suomalaispaikkakunta: Tosi kiva kesäkaupunki. Näin talvella on sitten vähän hiljaisempaa, on jopa vaikea sanoa mitä kaikkea täällä oikeastaan olisi kun lähes kaikki paikat ovat kiinni. Pieniä ruokakauppoja on sentään auki useampi, yksi ravintola ja ainakin kaksi kahvilaa olen myös bongannut. Iso osa tuossa kuvassa näkyvistä taloista on loma-asuntoja sisältäviä ja luonnollisesti niidenkin osalta kysyntä on juuri nyt aika vähäistä joten ikkunaluukut ovat kiinni ja pihat hiljaisia. En edes uskalla arvioida, kuinka paljon tämän kyläkaksikon väkimäärä lisääntyy, kun turstikausi on kelin tavoin kuumimmillaan ja asunnot täynnä auringosta nauttivia ihmisiä. Pakkohan tänne on tulla sitten kesällä katsomaan, miltä meno ja paikat näyttää tositoimissa.

Koiran kanssa ollaan hortoiltu lähiympäristöä ristiin rastiin, löydetty huikean kauniita paikkoja ja toisaalta esimerkiksi sijoilleen romahtaneiden asuntovaunujen hautausmaa. Kuvassa on parin sadan metrin päässä sijaitseva lähikirkkomme, Pyhän Michaelin kirkko, joka on nykyiseen kokoonpanoonsa valmistunut 1700-luvulla. Sen torni on muuten nyt joulun alla hienosti iltavalaistu kuten muutamat muutkin kohteet. Lähes poikkeuksetta kaikki ne harvat paikalliset, joita tapaan reisuillani ovat ystävällisiä ja tervehtivät iloisesti. Puhunkin ihan sujuvaa kroatiaa, sikäli kun se rajataan hyvää päivää -tervehdykseen dobar dan. Sillä ja hymyllä pärjää pitkälle, sitten seuraavaksi keskustelun mahdollisesti jatkuessa vastapuolen toimesta totean jo vähän vähemmän sujuvasti etten kieltä enempää puhu. Englanti on onneksi kohtalaisen hyvin ymmärretty ja puhuttu etenkin nuorempien ihmisten toimesta. Tiuku on tietysti se, joka eniten kerää huomiota täälläkin. Koiria on kylillä montaa sorttia niin koon kuin värinkin mukaan listattuna, mutta jostain syystä tuo pieni valkoinen touhottajani saa lähes joka päivä jonkun höpöttelemään itselleen jotain. Minä sitten koitan selventää, ettei se ymmärrä yhtään paremmin kroatiaa kuin omistajansakaan.

Saaren pääelinkeinoja ovat luonnollisesti turismi, mutta myös kalastus sekä oliivien ja viikunoiden viljely. Saarella tuotettu oliiviöljy on useastakin lähteestä saamani tiedon mukaan Kroatian huippuluokkaa ja palkittu myös kansainvälisesti. Vielä en valitettavasti ole sen makua päässyt henkilökohtaisesti toteamaan, mutta asia on toki tarkoitus korjata lähitulevaisuudessa kunhan tuota ainetta jostain löydän. Tähän aikaan vuodesta oliivipuita karsitaan ja niiden ympärillä olevaa kasvustoa siivotaan muutenkin, mistä merkkinä ovat sieltä täältä tyynellä säällä nousevat savuvanat. Polttamalla saadaan poistettujen oksien ravinteet palautettua tuhkana karuun maahan ja puiden aluset pidettyä siisteinä helpottamaan sitten aikanaan sadonkorjuuta. Muutenkin savu on täällä tullut tutuksi, asumuksia lämmitetään paljolti puulla ja illan "sininen hetki" auringon laskiessa on täällä tyypillisesti "savuinen hetki", kun ihmiset laittavat tulta hellaan illan alkaessa viilenemään. Niin meilläkin, useana iltana olemme sytytelleet tulet pieneen punaiseen kaminaamme. Vaikka asunnossa lämmitys hyvin ilmalämpöpumppujen avulla toimiikin, auttaa kaminan poltto kuivattamaan sisäilmaa, mikä taas parantaa asumismukavuutta selkeästi.

Ehkä isoiten minua täällä ahdistava asia on jätehuolto. Sitä kun on tottunut aika tehokkaasti lajittelemaan ja kierrättämään, tuntuu aina vaan yhtä pahalta laittaa kaikki syntyvä jäte lasipulloista biojätteisiin samaan roska-astiaan. Ilmeisesti suuremmissa kaupungeissa asia on jo paremmalla tolalla, mutta Murterissa mennään vielä kovin alkukantaisesti eteenpäin. Koitan kyllä selvittää, josko jotain keräyspisteitä vaikkapa lasi- ja muovipulloille löytäisin.

Kaiken kaikkiaan juuri nyt tämä Murter on kuitenkin hyvä paikka olla. Kun auringon laskiessa kävelee täysin autioilla rannoilla ja saa ihan rauhassa katsella tätä maisemaa, niin hymyilen itsekseni. Hyppy tuntemattomaan toi minut tänne ja jalkojen alla on tukeva rantakallio. Siltä on hyvä ponnistaa eteenpäin.