Minä tykkään, lomalaiset eivät ehkä niinkään

Vetäistessäni aamulla vähän ennen kuutta makuuhuoneen verhot syrjään hymyilin näkemälleni. Vuorten takaa tovin päästä nouseva aurinko jäisi pilviverhon taakse, merenkin puolella tummat pilvet verhosivat horisonttia. Voi joskopa vaikka vähän sataisikin lisää, eilen illalla lyhyt kuuro raikasti ilmaa mutta mitään ennusteissa väläyteltyä myrskyä ei täällä ollut vaikka esimerkiksi pääkaupungissa Zagrebissa raju ukkonen vielä rajumman sateen kera sai kellarit tulvimaan.

Aamusta pilvet ovat jo keventyneet, mutta tarjoavat silti suojaa taivaan hehkupatterilta.

Veikkaan, että moni täällä lomaileva ei ollut ihan niin innoissaan pilvien johdosta. Missä on se Adrianmeren yllä loistava aurinko ja rantapäivän helteinen hehku? Kun itse olemme miehen kanssa lomailleet, on hänellä ollut pieni mökötys heti jos luvassa on pilvinen saatikka sitten sateinen päivä vaikka olisimme juuri nauttineet viikon hienosta aurinkoisesta ilmasta. Suuresti odotetulta lomalta toki toivoo niitä huippukeleja koko ajalta. Täällä pysyvämmin oleskelevana puolestaan nautin valtavasti vähän vähemmän kuumista päivistä, sade saa lähes tanssimaan ja pilvet taivaalla tuovat iloa. Sillä se kuumana hohtava aurinko on tässä vaiheessa jo vähemmän ihana ja saa lähinnä pysymään päivisin tiiviisti sisätiloissa poissa porotuksesta jos ei pakko ole mihinkään mennä. Siispä tänään on hyvä päivä, tuli jopa pieni sadekin. Vuokraemäntä alkoi pestä omaa terassiaan lainattuaan minulta ison lattialastan ja kovemman harjan, olihan klinkkereihin tarttunut lika mukavasti lionnut sadepisaroiden alla. Muutenkin paikalliset puuhastelevat pihoilla, turistien kävelevä virta alas rannalle on sen sijaan poissa. No, huomenna se porottaa taas.

Paitsi emäntä, myös koira tykkää näistä viileämmistä keleistä. Vappu kirmailee aamuisin rannalla ja vuorten rinteillä, päivisin sitten lekotellaan kotona ja treenaillaan vähän temppuja ja tärkeitä koirajuttuja kuten vaikkapa hampaiden pesemistä. Innokas apulainen on mukana kaikissa kodin askareissa, imurin alkaessa pöristä se kuitenkin vetäytyy vähän syrjemmälle tarkkailemaan. Illalla sitten auringon painuessa mailleen lähdemme päivän toiselle pidemmälle lenkille. Oikein odotan pääsyä Suomeen, siellä voidaan päivät pitkät ulkoilla ja etsiä ainakin herkkutatteja ilman paahtavaa aurinkoa ainakin tämänhetkisen sääennusteen valossa. Tiedossa oleva karanteeni sujuu siis oikein mukavasti mökkeillessä, saunoessa ja ulkoillessa. Mutta ensin sinne mökille pitäisi päästä, siitä sitten enemmän ensi kerralla josko asia yksityiskohtineen olisi enemmän itsellenikin siihen mennessä selvinnyt. Sitä ennen nautitaan näistä maisemista ja ihanan rauhallisista aamuista, pilvillä tai ilman.

Kääntyykö kelkka ja mihin suuntaan?

Tänään se sitten tapahtui, puin ensimmäistä kertaa kertakäyttöisen maskin naamalleni. Ahdisti. Ja olin loppujen lopuksi vain lyhyen aikaa ilmastoidussa tilassa, jossa tuota kapinetta edellytettiin. Ajatuskin sen läpi hengittämisestä yli kolmenkympin helteessä tuolla ulkona saa mielen tulvimaan täyteen varsin lamaannuttavia tuntemuksia. Ensimmäinen kerta ei jääne viimeiseksi, siihen suuntaan tässä ollaan valitettavasti menossa. Kroatiassa lyötiin tänään tauluun korkein päiväkohtainen uusien tartuntojen määrä (116 kpl) koko vuoden aikana ja uusia rajoituksia tai muita toimenpiteitä tullaan sen johdosta julkaisemaan myöhemmin tänään. Ilmeisesti ainakin tuota maskin käytön pakollisuutta lisätään.

Kun epidemia alkoi Euroopassa jyllätä, lätkäisi Kroatia vauhdilla voimaan maailman tiukimmat rajoitukset, jotka koskivat samoin tein koko maata ja ihan kaikkia. Homma saatiinkin aisoihin aika nätisti ja käytännössä katsottuna pöpö poistettua tästä piskuisesta maasta. Nyt kun sitten mennään jonkin moisen toisen aallon mukana vielä kovemmassa tautitahdissa, ei moisista keinoista sentään ole puhuttu. Ennemminkin kuulemma halutaan osoittaa, miten tässä maassa voidaan elää suhteellisen normaalisti viruksesta huolimatta, yksilön vastuuta korostaen. Kuulostaako tutulta? Kääntyikö täällä kelkka samalle reitille Ruotsin kanssa? No, katsotaan nyt minkä moisia määräyksiä julkistavat. Mitään paniikkia ei ilmassa tuntuisi olevan, jos nyt ei ollut missään vaiheessa aikaisemminkaan. Nyt ehkä helteen muutenkin uuvuttaessa ei taideta jaksaa niin kovasti edes huolestua viimeaikaisista huonoista luvuista. Katsotaan sitten, mihin ne tulevina päivinä kipuavat ja mitä se sitten aiheuttaa. Naapurimaassa Serbiassa väki on vallan lähtenyt barrikaadeille hallituksen koronatoimien takia, empä ihan heti näe moista täällä tapahtuvan.

Itselleni tässä tulee nyt vähän päänvaivaa loppukesän suunnitelmien osalta. Kesälomareissu Suomeen on ollut suunnitelmissa, nyt täältä tullessa tiedossa on parin viikon karanteeni, jonka toki helposti voi mökillä märehtiä. Ja takaisin tänne kyllä pitäisi päästä vaikka rajoja alkaisivatkin sulkea kun hallussa kuitenkin on oleskelulupa. Mutta pakko sanoa, että jotenkin tämä uudelleen eskaloituva tilanne tuo epävarmuutta; Miten ja milloin olisi järkevintä matkustaa ja kuinka järkevää se ylipäätään on? Ikävä sinne mökkilaiturille alkaa olla jo aika kova.

Aurinko paistaa, turistit valuvat tuosta ohi alas rantaan ja takaisin kantaen vesilelujaan ja iloiten lomastaan. Illalla grillataan miehen kanssa chilihunajamarinoitua kanaa ja sitä ennen leivon tuoreet sämpylät kohoamassa olevasta taikinasta. Siis ihan normaali heinäkuinen perjantai. Ilman maskia loppupäivän osalta. Olkoon se asia, josta olla kiitollinen tässä ja nyt.

Ja miten se elämä nyt sitten on jatkunut?

Purkillinen pientuottajan akaasiahunajaa, makeaa ja hyvää.

Niin se aika mataa. Puolitoista kuukautta ehti vierähtää siitä, kun viimeksi näppäimistöllä sormia tanssitin tänne kirjoittaakseni. Elämä jatkui silloin ja jatkuu edelleen. Tässä välillä kesä tuli toden teolla ja koronakin palasi kiusaksemme. Kroatian osalta epidemia painettiin jo nollaan, mutta rajojen auettua ja turistien alkaessa virrata maahan valui mukana myös näkymätön kiusanhenki, lähinnä Serbiasta sekä Bosnia ja Hertsegovinasta. Vaan kuten todettua, elämä jatkuu tässä uudessa normaalissa eikä tilanteen muuttumista juuri mistään huomaa. Julkisiin kulkuvälineisiin määrättiin maskipakko, mutta eivätpä edes kaikki kuljettajat näytä sitä noudattavan matkustajista puhumattakaan. Pahiten uusi aalto on iskenyt pohjoiseen ja itään, täällä Dalmatiassa uudet tartunnat ovat olleet vielä vähäisempiä mutta lisääntyvät taatusti Euroopan rajojen avautuessa ja etenkin lentoliikenteen vilkastuessa.

Meillä päivät matavat omalla painollaan, mies on taas aika paljon poissa kotoa työnsä takia ja merimiehen muija kotona. Vapun kanssa puuhastellaan monenmoista, Päivät alkavat aamuisin parin tunnin lenkillä ennen auringon nousua vuorten takaa. Kun ei lämpötila yölläkään painu edes lähelle pariakymmentä ja päivisin nakuttaa reippaasti päälle kolmenkymmenen, niin aamun aikaiset tunnit ovat ne aktiivisimpaan toimintaan sopivimmat. Silti hiki virtaa, kun noille rinteille polkuja pitkin kiipustaa. Suorittamismeiningillä ei mennä, välillä pysähdellään ihmettelemään tai etsimään sitä parasta pureskelukeppiä. Päivät pysytellään varjossa, pari kertaa olen biitsillä käynyt vähäsen rantaelämää kokeilemassa, mutta merivesi alkaa olla jo niin lämmintä ettei sekään enää kauheasti virkistä. Hiki on pari minuuttia maalle kapuamisesta jo taas pinnassa.

Vapusta on kehkeytynyt ihan mahtava kaveri, olen siihen niin kovin tyytyväinen ja onnellinen tuosta otuksesta. Se rakastaa ihmisiä ja on täysin kietonyt pikku tassujensa ympärille sankan joukon väkeä lähiseudulla. Hyviä koirakamuja on myös löytynyt, semmoista reipashenkistä painitouhua saadaan usein aikaiseksi. Nämä kuumat päivät meinaavat pikkuisen viipottajankin uuvuttaa, onneksi on viilennysmatot ja -kauluri, niiden tuoman hyödyn on Vappu hyvin tajunnut. Yhdessä on käyty jo kahviloissa ja ravintelissakin, hyvin käyttäytyvä koira on tervetullut molempiin. Vielä riittää pennulla maailmassa ihmettelemistä, kuten nyt vaikka eilen iltapissiulkoilulla vastaan tullut siili. Vähän iski harmistus, kun en antanut perään lähteä piikkipallon jatkaessa taaperrustaan yön pimeyteen.

Lentäen ei paljoa väkeä tänne vielä pakkaudu, mutta teitä pitkin kylläkin. Saksalaisia ja muita lähimaiden asukkeja virtaa tasaiseen tahtiin ja se alkaa kyllä näkyä katukuvassakin. Vaikka rannalla jo väkeä alkaa olla melko paljon, saavat täällä nyt lomailevat nauttia poikkeuksellisen hyvistä olosuhteista: ei ole liikaa väenpaljoutta nähtävyyksillä eikä siellä rannallakaan, saapi mennä omaan tahtiin. Ainoastaan toisinpaikoin liikenne alkaa jo takkuamaan helposti ruuhkautuvilla osuuksilla, pitää koittaa omat menemiset miettiä niiden pahimpien ruuhka-aikojen ulkopuolelle.

Istuin vuokraemännän kanssa tänään aamupäiväkahvilla, lapset viihdyttivät Vappua tai ehkä enemmän toisinpäin. Annoin samalla vuokrarahakirjekuoren ja sain purkillisen akaasiahujanaa, jota he olivat hankkineet omilta kontakteiltaan. Puissa kypsyy mehevät persikat, puskissa tomaatit ja oma sitruunapuu kypsyttelee tuolla terassilla ennätyssatoa. Sellaista se elämä täällä Adrianmeren rannalla juuri nyt on.