Muuri murtuu ja mehiläiset ahkeroi

Puoli vuotta siinä sitten vierähti. Edellisessä tämän blogin tekstinpätkässä valmistaudutaan lähtemään Suomeen kesälomaa viettämään ja emännöimään kroatialaisen vuokraemäntämme tuloa. Puolessa vuodessa on paitsi suoriuduttu noista kahdesta tapahtumasta, käyty jo toiseenkin kertaan Suomessa joulua viettämässä ja palattu aina takaisin tänne Adrianmeren rannalle.

Se, ettei tähän blogiin ole mistään mitään edes sitä halkaistua sanaa julkaistu, laitettakoon jonkinmoisen kirjoittajan tukoksen piikkiin. Ensin oli mukamas liian kiire kaikessa siinä tohinassa, sitten kun tauko venyi vähän ei muka ollut mitään riittävän merkittävää kirjoitettavaa sen päättämiseksi ja se minut näppäimistöstä erottava psyykkinen muuri sitten paksuuntui ja kohosi aina vain korkeammaksi. Trumpin Meksikonmuuri kuulemma jo alkoi tuulessa kaatumaan, minun muurini ei edes huojunut jugon tai buran puhaltaessa.

Tämä on nyt siis räjäytystyö, pistetään muuri palasiksi ja raivataan roippeet jonnekin maakuopan pohjalle. Runnon tähän nyt tekstin, jonka jälkeen jatkaminen olisi taas helpompaa. Jotenkin huojentavaa on havaita, että tämän usean kuukauden aikanakin lukijoita vanhoille teksteille on ollut satoja joka kuukausi. Blogi ei siis ole yhtä kuin sen uusin teksti vaan vanhallakin sisällöllä on arvonsa. Etenkin kun siellä on niitä jo aikaisemminkin kestosuosikeiksi muodostuneita koottuja vinkkejä Kroatiaan matkaajalle ja toisaalta koiran kanssa matkaavalle. Viimeisten parin kuukauden aikana myös vuoden takaiset Karibien matkamme sepustukset ovat osoittaneet nousua luetuimpien tekstien joukossa. Toivottavasti ovat apua antaneet, yhteydenottojakin on niiden johdosta muutamia tullut.

Jatkossa tarkoitus on edelleen kirjoitella paitsi ihan näistä arjen käänteistä täällä Podstranassa, myös enemmän lomailijoille suunnattuja pläjäyksiä täältä Dalmatiasta sekä muualtakin sen mukaan kun omat retket pohjaa kirjoittamiselle antavat. Juuri nyt elämä täällä etenee tahdillaan, eilen kylvin basilikan siemenet, jotka toivottavasti sitten itämisen jälkeen kasvun alkuun päästyään pääsevät pian ulos nauttimaan kevään auringosta. Sitruunapuu ja rosmariini kukkivat terassilla ja mehiläiset surisevat niiden hurmaavien tuoksujen houkuttelemina kukasta kukkaan. Päiväkahvi on mukava nauttia itsekin siinä sitruunapuun vieressä istuskellen auringon lämmittäessä. Surinaan sekoittuu naapuruston koirien keskustelut joihin yksi kukkokin kuuluu kiekaisevan oman kommenttinsa. Muuten sunnuntainen iltapäivä vaikuttaa aika rauhalliselta. Ahkerimpia taitavat olla nuo mehiläiset.