Pois Kroatiasta

Viimeisen kahden kuukauden aikana olemme viettäneet pari viikkoa Suomessa, viikon Ranskassa ja juuri nyt kirjoittelen tätä tekstiä englantilaisessa pikkukylässä Southamptonin kupeessa. Täällä olisi tarkoitus oleilla seuraavat kolme viikkoa, joten brittiläinen elämänmeno tulee jotakuinkin tutuksi. Paljon ei siis ole aikaa vietetty kotosalla, enemmän on pakattu kasseja lähtöjä varten.

Lähtemistä miettii myös moni muu Kroatiassa. Lähes poikkeuksetta tapaamani 20-35 vuotiaat ihmiset sanovat haluavansa pois maasta. Ja aika monet heistä myös tuon toiveensa toteuttavat. Eivätkä he ole palaamassa takaisin toisin kuten lähtijät tekivät vielä jokunen vuosi taaksepäin. Silloin nuoret lähtivät muutamaksi vuodeksi ulkomaille töihin ja rahaa tienaamaan palatakseen sitten takaisin perustamaan perheen ja asettumaan aloilleen. Nyt lähtevät paitsi ne yksittäiset nuoret, myös kokonaiset perheet. Eniten suunnataan Saksaan, mutta myös esimerkiksi Irlannissa on jo varsin vahva kroaattiväestö. Viimeisimmäksi juttelin asiasta koirakävelyn lomassa tutun Bongo-koiran emännän, juuri lääkäriksi valmistuvan nuoren naisen kanssa. Hän, kuten moni muu hänen kaltaisensa, ei näe itselleen minkäänlaista tulevaisuutta Kroatiassa. He ovat poikaystävänsä kanssa lähdössä vuoden sisällä pois, mahdollisesti Norjaan, Ruotsiin tai Suomeen. Ruotsissa on jo tuttuja, se houkuttaisi ehkä eniten. Juttelimme paljon maiden olosuhteista ja mahdollisuuksista koulutetulle maahanmuuttajalle. Hän ei lähdettyään aio palata.

Kun kerromme muuttaneemme Kroatiaan Suomesta, kohtaamme poikkeuksetta suurta ihmetystä. Miksi ihmeessä kukaan haluaa tehdä niin? Turistit ja vähän vakituisemmatkin loma-asukkaat toki ymmärretään, mutta että oikeasti joku haluaa kokonaan muuttaa maahan, josta alkuasukkaat vain haluavat pois. Se hämmästyttää ja kummastattaa.

Lehtien otsikot ja poliitikot käyttävät termejä joukkopako ja uhkaava väestökriisi. Sellaisesta alkaa oikeasti olla kyse. Kun maan väkiluku on nipin napin neljä miljoonaa, ei tarvita monimutkaisia kansantaloustieteiden tutkintoja ymmärtääkseen mitä kymmenien tuhansien nuorten koulutettujen ihmisten lähtö vuosittain tarkoittaa. Kouluja on jo jouduttu sulkemaan maaseudulla kun ei kylissä enää yksinkertaisesti asu muita kuin eläkeläisiä. Siinä on vaikea syntyvyyden lisäämisen kautta lähteä asiaa ratkaisemaan. Jo nyt alkaa olla pula osaavista työntekijöistä monella alalla. Eikä tilanne tule ainakaan helpottumaan.

Mistä tämä lähtemisen into sitten kumpuaa? Syitä on toki monia eivätkä ne ole niin yksiselitteisiä. Päällimmäisinä voisi kai mainita nuorten ihmisten liki täydellisen uskonpuutteen siihen, mitä tulee oman maan tulevaisuuteen ja poliittiseen systeemiin. Äänestysprosentit ovat todella alhaisia, kun ei ole uskottavaa vaihtoehtoa nykymallille. Korruptio ja vähintäänkin hyvä veli -verkosto elää edelleen, ei nähdä mitään merkitystä omalla koulutuksella ja osaamisella kun ne parhaat työpaikat, asunnot ja muut mukavat asiat menevät kuitenkin "pomon pojalle tai kaupunginjohtajan kummitytölle". Vähän ehkä kärjistettynä mutta ymmärrätte idean. Alhainen palkkataso ei myöskään motivoi. Ja tietysti se ruoho nyt vain ylipäätään nähdään kauhean paljon vihreämpänä siellä rajan toisella puolella, tämä myytti osittain varmasti vahvistaa itse itseään. Kun kaikki muutkin niin minä myös. Tahti on ollut isolla kierteellä kiihtyvä siitä asti, kun Kroatia liittyi EU:n jengiin vuonna 2013.

Me palaamme Kroatiaan kolmen viikon päästä, ainakin toistaiseksi. Se, miten kauan kotimme Adrianmeren rannalla on, riippuu ja roikkuu monestakin kiinnikkeestä. Seuraavat viikot nautin kuitenkin tästä länsieurooppalaisesta meiningistä. Sää nyt on täysin pyllystä, sataa ja tuulee eikä mittari millään pääse kymmentä astetta ylemmäs kun kotosalla samaan aikaan nautitaan auringosta ja noin tuplalämpötiloista. (Tosin tuossa eilen otetussa kuvassa taivas sentään vilauttaa sinistä sävyä, tuuli kuitenkin vihmoi vettä niskaan sieltä selän takana olleesta pilvestä.) Mutta kyllä vaikkapa ison Sainsbury's marketin tarjonta peittoaa aika heittämällä ne tutut Konzumit, seikka joka toteutui myös taannoin Ranskassa ja samoin kuin Suomessa Prisman tai Cittarinkin kohdalla. Kohtuullisen innokkaana kotikokkina tämä seikka on minulle aika iso juttu. Niin ja ihan vaan se fakta että ymmärrän niiden kaupan myyntiartikkeleiden etiketit ja muutenkin kaiken ympärilläni puhutun ja kirjoitetun antaa tietyn kuuluvuuden tunteen. Jälleen kerran voin toki vain itse suomia itseäni laiskuudesta opetella kroatian melkoisen haastavaa kieltä syvällisemmin kuin ihan vaan perusteita.

Taidampa paikalliseen tyyliin laittaa teeveden kiehumaan, illalla miehen tultua "kotiin" on tiedossa piipahdus viereisessä paikallispubissa ja fish & chips. Tämmöistä Emmerdale-elämäähän tämä täällä on.

Muuri murtuu ja mehiläiset ahkeroi

Puoli vuotta siinä sitten vierähti. Edellisessä tämän blogin tekstinpätkässä valmistaudutaan lähtemään Suomeen kesälomaa viettämään ja emännöimään kroatialaisen vuokraemäntämme tuloa. Puolessa vuodessa on paitsi suoriuduttu noista kahdesta tapahtumasta, käyty jo toiseenkin kertaan Suomessa joulua viettämässä ja palattu aina takaisin tänne Adrianmeren rannalle.

Se, ettei tähän blogiin ole mistään mitään edes sitä halkaistua sanaa julkaistu, laitettakoon jonkinmoisen kirjoittajan tukoksen piikkiin. Ensin oli mukamas liian kiire kaikessa siinä tohinassa, sitten kun tauko venyi vähän ei muka ollut mitään riittävän merkittävää kirjoitettavaa sen päättämiseksi ja se minut näppäimistöstä erottava psyykkinen muuri sitten paksuuntui ja kohosi aina vain korkeammaksi. Trumpin Meksikonmuuri kuulemma jo alkoi tuulessa kaatumaan, minun muurini ei edes huojunut jugon tai buran puhaltaessa.

Tämä on nyt siis räjäytystyö, pistetään muuri palasiksi ja raivataan roippeet jonnekin maakuopan pohjalle. Runnon tähän nyt tekstin, jonka jälkeen jatkaminen olisi taas helpompaa. Jotenkin huojentavaa on havaita, että tämän usean kuukauden aikanakin lukijoita vanhoille teksteille on ollut satoja joka kuukausi. Blogi ei siis ole yhtä kuin sen uusin teksti vaan vanhallakin sisällöllä on arvonsa. Etenkin kun siellä on niitä jo aikaisemminkin kestosuosikeiksi muodostuneita koottuja vinkkejä Kroatiaan matkaajalle ja toisaalta koiran kanssa matkaavalle. Viimeisten parin kuukauden aikana myös vuoden takaiset Karibien matkamme sepustukset ovat osoittaneet nousua luetuimpien tekstien joukossa. Toivottavasti ovat apua antaneet, yhteydenottojakin on niiden johdosta muutamia tullut.

Jatkossa tarkoitus on edelleen kirjoitella paitsi ihan näistä arjen käänteistä täällä Podstranassa, myös enemmän lomailijoille suunnattuja pläjäyksiä täältä Dalmatiasta sekä muualtakin sen mukaan kun omat retket pohjaa kirjoittamiselle antavat. Juuri nyt elämä täällä etenee tahdillaan, eilen kylvin basilikan siemenet, jotka toivottavasti sitten itämisen jälkeen kasvun alkuun päästyään pääsevät pian ulos nauttimaan kevään auringosta. Sitruunapuu ja rosmariini kukkivat terassilla ja mehiläiset surisevat niiden hurmaavien tuoksujen houkuttelemina kukasta kukkaan. Päiväkahvi on mukava nauttia itsekin siinä sitruunapuun vieressä istuskellen auringon lämmittäessä. Surinaan sekoittuu naapuruston koirien keskustelut joihin yksi kukkokin kuuluu kiekaisevan oman kommenttinsa. Muuten sunnuntainen iltapäivä vaikuttaa aika rauhalliselta. Ahkerimpia taitavat olla nuo mehiläiset.