Eri rytmeissä

Niin se kesä sitten tuli. Ja kesäkelit. Muutos kevään sateista ja koleudesta näihin kolmenkympin tasaisen tylsiin mittarilukemiin tapahtui kuin sormia napsauttamalla ja tässä sitä nyt sitten taas ollaan. Samalla muuttuivat päivän rytmityksen peruspilarit. Miehen ollessa muilla maailman merillä rakentuu minun ja Tiukun päivä aika toistuvatempoisesti kaikkina vuodenaikoina, mutta nyt se on kokenut jälleen rytminmuutoksen.

Aamun aikaisina hetkinä voi rannalta bongata vaikka kesäisen muuttolintumme, vaaleanpunaisen flamingon leipäilemässä omassa rauhassaan kalastajien veneiden lomassa. 

Kun vielä juuri äsken aamut alkoivat leppoisasti päivästä ja unen makoisuudesta riippuen yleensä 8-9 aikoihin, nyt noustaan puoli kuudelta. Joka aamu, oli tiistai tai suloinen sunnuntai. Sillä ennen kuutta on aamulenkille lähdettävä, jotta lämpötilat ovat vielä siedettävät mummokoiramme taaperrukselle. Aurinko kohoaa noiden vuorten takaa seitsemän aikoihin, siihen asti ilmassa on vielä yön jäljiltä ihanaa kevyttä raikkautta ja Tiuku jaksaa kirmailla rannalla kuin nuorehko neitonen konsanaan. Myönnän myös itse nauttivani suuresti noista aamun hetkistä, jolloin ranta ja rinteiden reitit ovat liki täysin meidän, vain muutama satunnainen lenkkeilijä ja toinen koiranulkoiluttaja jakaa aamun viileyden kanssamme. Niin ja kyllä sitä aika usein kohtaa hieman eri rytmissä olevia turisteja, jotka vasta kotiutuvat yön riennoista kuten eilen noin kymmenen neitosen ryhmä, jonka venetaksi toi mahdollisesti Hvarin saaren juhlintakeskuksesta. Vähän oli heikohkoa jo jaksaminen ja taisi eleistä päätellen venematkan jäljiltä pissahätäkin ahdistaa. Jätettäköön kansallisuus mainitsematta, mutta suomalaisia eivät olleet.

Kun aurinko porottaa täysillä ja aamun aikainen herätys muistuttaa itsestään lounaan jälkeen, on mitä paras hetki viettää siestaa ja mieluusti nauttia aina niin hyvästä ideasta eli päiväunista. Samaan aikaan kun minä käperryn onnellisena sohvalle ilmastoidussa olohuoneessani tai ilmasohvalleni vihreän viiniköynnöskatokseni varjoon terassille, suuntaavat nuo yön juhlijat jo rannalle toivuttuaan edellisestä. Toivottavasti muistavat nauttia juomista parhainta eli vettä riittävissä määrin.

Illalla auringon pikkuhiljaa sammutellessa tehojaan on aika lähteä Tiukun kanssa päivän toiselle pidemmälle ulkoilulle. Viimeiset rantaleijonat ja merenneidot poistuvat meren ääreltä auringon pehmentäminä ja osa lomalaisista on jo lähdössä iltakävelylle ja ruokapaikkaa etsimään. Mekin saatamme astella rannan jäätelökioskille, myyjä tietää jo pyöräyttää yhden vaniljapallon keksitötteröön. Jaettu jäätelö on rakkautta. Tai näin ainakin sanoi eräs ohitsemme kävellyt vanhempi herra. Olemme Tiukun kanssa samaa mieltä.

Illan jo tummuttua ja kellon käydessä yhdettätoista piipahdamme me vielä pikaisella pissilenkillä ennen lakanoiden väliin käymistä. Samaan aikaan lähtevät liikkeelle viimeiset yön iloihin suuntaavat, ehkä myös se neitoseurue uudella innolla ja energialla varustettuna. Semmoisia ne ovat rytmit, meillä ja heillä.