Ston ja Mali Ston, muurin yhdistämät kylät Dalmatiassa

Tänään se sitten tapahtuu: Kroatia pelaa ensimmäisen ottelunsa jalkapallon MM-kisoissa, illan pelissä viheriölle vastaan ryhmittyy Nigeria. Voinen aika varmana faktana todeta, että illalla on melko tiivis ja jopa fanaattinenkin tunnelma likipitäen jokaisessa kuppilassa, josta löytyy televisionäyttö. Todettakoon tässä, että itsekin katson kyseisen lajin otteluita lähinnä neljän vuoden välein. Jotenkin tämä MM-huuma aina tempaa minutkin ihailemaan maailman parhaita pelaajia ja heidän suorituksiaan. Kun sitten ihmiset elävät ja hengittävät jalkapalloa muutenkin niin voimakkaasti kuin tässä maassa tehdään, voitte vain kuvitella miten iso juttu tämä kerran neljässä vuodessa tapahtuva ilmiö täällä on. Kaupat pursuavat maajoukkuerekvisiittaa, löytyy paitaa, pöksyä, pyyhettä, lippua, lakkia, viittaa, viiriä, palloja, pulloja... Autoihin on kiinnitetty Kroatian lippuja ja hetkellisesti jopa paikallisjoukkueiden Hajdukin ja Dinamon kannattajat ovat hellyyttävän yksimielisessä rintamassa kannustamassa omia poikia siellä Venäjän maalla. Jos jalkapallomania valtaa näinä viikkoina koko maailmaa enemmän tai vähemmän, niin täällä se on ehdottomasti enemmän. Toivottavasti illan peli menee voitollisissa merkeissä, niin tiedossa on iloinen lauantaiehtoo. Itse saatan piipahtaa ottelua alakerran kaffe-baariin katsomaan, onhan siellä lainassa meidän toinen televisiomme että ruutuja saatiin myös terassille. Tunnelma on varmasti ainakin katossa vaikka siinä terassilla katto onkin kovin ylhäällä ja tähtien koristama.

 

Stonin kylä ja taustalla suolakuivattamo. Muuri ympäröi kylää ja lähte sitten ylös rinteeseen.

Ennen illan urheilujuhlan suurta humua voisin vielä viedä teidät pienelle retkelle tuonne etelämmäs. Siellä Pelješacin niemimaan tyvessä on kaksi kylää, Adrianmeren puolella pieni Ston ja mantereen puolella vielä pienempi Mali Ston (kirjaimellisesti Pikku Ston). Jo itsessään nämä ovat aika ihastuttavia mutta eivät ehkä niin poikkeuksellisia verrattuna Kroatian satoihin vanhoista kivitaloista muodostuviin kyliin vaikka Stonin pohjakaava onkin poikkeuksellisen särmikäs eikä se rönsyile miten sattuu ja mihin sattuu. Mikä tekee näistä kahdesta kuitenkin ehdottomasti käymisen arvoisen paikan, on niitä yhdistävä muuri. Se luikertelee kuin käärme niemimaan yli, sen vartiotornit erottuvat muurista tasaisin välimatkoin saaden sen muistuttamaan erästä toista muuria. Walls of Ston eli Stonin muuri onkin useasti esitelty myös Euroopan Kiinanmuurina.

Muurin toisessa päässä on "Pikku Ston" eli Mali Ston. Taustalla Kroatian mannermaa, josta Pelješacin niemimaa tässä kohtaa lähtee.

Stonissa on myös kaksi muuta asiaa, joiden vuoksi sinne kannattaa mennä. Toinen niistä on ensiluokkaiset meren antimet, erityisesti äyriäiset. Simpukoita ja ostereita tuoreena ihan vierestä, Pelješacin niemimaan lähivedet ovat tunnettuja yhtenä Kroatian parhaista paikoista simpukoiden kasvattamiseen ja kasvattamoiden riveissä kelluvat ponttoonitynnyrit ovatkin toistuva näky rantatietä ajellessa. Täältä voit ostaa simpukoita suoraan rannalta kun niitä irrotetaan köysistä. Itsekin nautin friteerattuja sinisimpukoita lounaaksi Mali Stonin rantaravintolassa, päälle vielä hyppysellinen suolaa ja lopputulos on täydellinen. Niin ja se suola. Se on se toinen syy saapua Stoniin. Ja se on myös syy muurin olemassaoloon.

Stonissa sijaitsee Euroopan vanhin ja suurin edelleen perinteisesti toimiva merisuolan tuotantolaitos. Suola erotetaan merivedestä siellä edelleen vain aurinkoa ja tuulta hyödyntäen, 1-2 kuukautta kestävän prosessin lopputuloksena on todella arvostettua ja laadukasta merisuolaa. 1300-luvulta lähtien alue kuului itsenäisesti elävälle Dubrovnikille ja muodosti aikoinaan 1/3 sen tuloista. Juuri siksi paikka piti suojata ulkopuolisilta hyökkääjiltä ja sen turvaksi rakennettiin huomattavan laaja muurien ja linnoitusten kokonaisuus johon kuuluivat myös nämä kaksi kylää. Suola oli siihen aikaan suuri rikkaus jos on sitä jossain määrin yhä edelleen.

Muuria pitkin pääsee kävelemään kylien välillä ihaillen samalla avautuvia maisemia. Jos ei halua kävellä samaa reittiä takaisin, voi paluumatkan tehdä myös kylien välisen tien vierellä kulkevaa polkua pitkin. Isomman Stonin puolella on hyvät pysäköintitilat, joten retki kannattaa ehkä aloittaa sieltä ja käydä vaikka lounaalla Mali Stonin puolella. Muuriseikkailun jälkeen voikin lopuksi istahtaa Stonin keskusaukion kahvilan terassille lepuuttamaan jalkoja ja mieltä kahvikupillisen tai vaikka virkistävän oluen tukemana.

Rauhallinen aamupäivä Stonin keskusaukiolla

Ston ei ole mikään rantakohde vaikka rannalla onkin. Se ranta vain on suolakuivattamoa. Siellä ei esimerkiksi ole kovin paljon majoituspalveluita verrattuna muihin vastaaviin kohteisiin, lähinnä paikka on päiväretkikohteen maineessa. Etenkin Dubrovnikista sinne on mukava tulla piipahtamaan, ajomatka kestää alle tunnin ihastuttavaa rantatietä pitkin. Itse me saavuimme miehen kanssa Stoniin illalla pimeän jo laskeuduttua, majoituimme ihastuttavassa asunnossa aivan kylän ytimessä ja nautimme rauhallisen illallisen sen kapeiden kujien suojassa. Aamulla sitten tuorein jaloin kiipesimme muurille.

Stonin ja muurikävelyn voi yhdistää myös vaikkapa retkeen Pelješacin niemimaalle, tunnetulle viininviljelyelueelle. Ajelu viiniviljelysten halki on todella ihastuttava, paikallisia tuotteita voi hankkia edullisesti mukaan lukuisilta viinitiloilta. Ja lopulta tie johtaa niemimaata halkoen aina Korculan saarelle vievän lautan lähtöpaikalle Orebićiin asti. Siitä eteenpäin seuraavalla kerralla, nyt voi alkaa valmistautumaan illan peliin seuraamalla vaikka ensin Kroatian kanssa samassa lohkossa pelaavien Islannin ja Argentiinan peliä. Saattaa tämä kotirouvakin ihan vähän kannustaa pohjolan viikinkejä, HU...HU...HU!

Kotirouvan elämää Kroatiassa. Ja kohta hetken Suomessakin.

Kahden viikon päästä on juhannus. Keskikesän juhla on minulle joulun jälkeen täpärästi kakkonen näissä isoissa juhlapyhissä, siihen kiteytyy jotenkin mielessäni sellainen suomalaisuuden ydin: valkeat yöt, koivut, sauna, järvimaisema ja laitetaan nyt vielä vaikka se kuikan huutokin vielä päälle. Viime juhannuksen vietin täällä Kroatiassa, oli muuten elämäni toinen jussi ulkomailla ensimmäisen ollessa vuonna 1992 kielikurssillä Eastbournessa Englannissa. Molemmilla kerroilla hengailtiin meren äärellä, Suomessa juhannus on liki poikkeuksetta juhlittu järvimaisemissa.

Tässä voisi olla juhannusaaton iltamaisema Kroatiassa Podstranan kylässä

Tulevaa juhannusta vietän taas tutusti Suomessa, näillä näkymin omalla mökillämme noiden edellä mainitsemieni kiteytymien ympäröimänä. Tulen itse asiassa viettämään suurimman osan kesästä Suomessa, eli täällä blogissa on tiedossa juttusarjaa havainnoistani pohjolan perukoilta näiden ulkosuomalaisen siniharmaiden silmien läpi ihmeteltynä. Pari vuotta ulkomailla etäännyttää jo kummasti siitä ympäristöstä, joten varmasti kaikkea kummaa tarttuu havainnoijan sihtiin. Mutta siitä sitten tuonnempana, vielä ollaan Podstranassa ja naputellaan tässä kotitoimistonani toimivassa viiniköynnöksen suojaamassa varjoisassa terassikulmauksessa. Taustalla kuuluu alakerran kaffebaarista kantautuvaa dalmatialaista mieslaulantaa lauantai-iltapäivän ratoksi. Se saa minut jotenkin aina hymyilemään.

Kesäinen kotitoimistoni. Viiniköynnös antaa oivan varjoisan suojan päivän paahteelta.

Tässä kohtaa voisin muuten vähän mainostaa. Nimittäin jos tämä elämäni perusarki täällä Kroatian maassa, Dalmatian alueella ja vielä tarkentaen Podstranan kylässä sattuu jotakuta kiinnostamaan, niin siitä löytyy enemmän tarinaa ja kuvaa tuolla Instagramin puolella. @kaikukieku nimikkeen alla on toki niitä perinteisiä kuvia mutta etenkin sinne instastoorien puolelle putkahtelee aika taajaan kaikenmoista videomateriaalia palvelun hengen mukaisesti 24h ajaksi. Joten ei muuta kuin seurailemaan siellä somekanavalla tiiviimmän materiaalituotannon äärellä. Tämä blogihan ei ole mikään varsinainen päiväkirjakuvaus kotirouvan elämästä vaan enemmänkin satunnaisotantaa milloin mistäkin. 

Tässä päivänä eräänä olin auttamassa erästä ystäväpariskuntaamme tuolla satamassa. He muodostavat yhden aika hulppean paatin miehistön, alus on pääosin vuokrauskäytössä eli tekee charterikeikkaa täällä Kroatian rannikolla. Heillä sattui olemaan vähän kiire aikataulu ennen seuraavaa asiakasta, joten tarjosin auttavat (joskin hieman vaurioituneet) käteni ja vietin kuusi tuntia puunaten neljää hyttiä priimakuntoon. Ja nyt puhutaan siis 5-tähden jutusta, kaikki pinnat kiillotetaan ja puhdistetaan viimeisen päälle ja lopputuloksena on aika hulppea ympäristö viettää lomaa omassa rauhassa. Vähän kuin olisi oma huippuhotelli joka vielä liikkuu sinne minne haluaa. No mutta siis se hitusen kadonnut ajatukseni tässä jutussa oli se, että kappas jos olisi joku tullut reilut kolme vuotta sitten juttusilleni silloiseen työpaikkaani rahastoyhtiön priimaan konttoriin Helsingin keskustassa sanomaan, että tulen kontillani kuuraamaan jahdin hyttejä brittipariskunnan kanssa jossain Splitin viereisessä pikkukylässä Kroatiassa. Olisin saattanut tuumata että never say never mutta epäilen vahvasti. Vaan täällä ollaan. En tosin kuuraa niitä hyttejä kuin ihan satunnaisesti, mutta melkoinen muutoshan tämä on ollut siihen kliseiseen "entiseen elämääni" verrattuna. Ja olen enemmän muin iloinen, että tässä kävi näin.

Juuri nyt ja tässä tilanne on toki se, että miehen työ vie sitä maailman merille antaen vain aika harvoja tilaisuuksia viettää aikaa yhdessä. Tuli pari muuttujaa -lausahdus on kuvannut elämäämme näiden kolmen viime vuoden aikana niin tiiviisti, että siitä on tullut jo perhepiirissäkin käsite. Paljon ei edes jossain määrin varmoja suunnitelmia eteenpäin voi tehdä ja lyhyelläkin tähtäimellä moni asia menee vähintään pariin kertaan uusiksi. Siinä on ollut oppimista ja hyväksymistä sen suhteen, että elämäni on huomattavasti vähemmän omissa käsissäni kuin mitä olen tottunut. Sanoisin, että tämäkin prosessi on varmasti tehnyt minusta hitusen paremmin ihmisen. Minähän olin juuri se suunnitelmien tekijä jolla meinasi aina mennä herne johonkin sieraimeen siinä epäonnisessa tilanteessa, että joku tai jokin uhmasi minun hienoja suunnitelmiani ja pakotti tekemään uusia suunnitelmia. Juuri nyt se kuulostaa jo lähinnä naurettavalta.

Se alkaa nyt jo kuitenkin näyttämään kohtuullisen varmalta, että puolentoista viikon päästä minä ja Tiuku lennämme Finnairin siipien avulla Suomeen. Sitä ennen olisi tiedossa vielä yhden isomman suomalaisryhmän retkipäivä, jolle lupauduin lähtemään oppaaksi ja pitäisi tuota murtunutta sormeakin kuulemma kertaalleen mennä sairaalaan näyttämään. Ja hankkia Tiukulle ekinokokkoosipilleri ja siitä merkintä passiin. Ja varmaan vielä vaikka mitä. Yksityiskohdista noiden osalta tulee olemaan lisää siellä Instagramin puolella, täällä on seuraavaksi varmaankin tiedossa pieni esittely erinomaisesta retkikohteesta eli Stonin muurista. Joten pysykää kanavilla. Nyt minä jään kuuntelemaan tuota alakerran laulantaa ja pääskysten liverrystä.

Eurooppalainen sairaanhoitokortti matkaan mukaan

Tämän nyt pitäisi olla ihan selvä homma kaikille Euroopassa reissaaville, mutta toitotampa silti vähän: Muista ottaa matkaan mukaan se sinisävyinen Eurooppalainen sairaanhoitokortti niiden passin ja hammasharjan lisäksi. Huomioithan muuten, että kortti on voimassa aina kaksi vuotta kerrallaan ja uuden pitäisi tulla aina automaattisesti. Eli tarkistappa myös, että siellä reissulompakossa on juurikin se voimassaoleva viimeisin versio tuotteesta. Ja jos jostain syystä tätä korttia et vielä omista, niin heti tilaukseen täältä. 

Ja kyllä, matkavakuutus pitää toki olla myös mutta nämä ovat kaksi eri asiaa. Ja ei, tämä ei ole sama juttu kun perus kelakortti, sillä et Suomen ulkopuolella tee mitään.

Jos lomalla sattuu vaikka horjahtamaan rantakallioilla ja nirhaisemaan kätensä pahasti saatikka jotain vakavampaa, on sinisen kortin kanssa helppo marssia suoraan paikalliselle ensiapuasemalle, joiden sijainnin saat helposti ja nopeasti selville likimain keneltä vain kysymyllä. Saat hoitoa paikallistenkin maksamalla omavastuulla, joka usein on aika nimellinen. Lisäksi paikallisille terveydenhuollon ammattilaisille on helppo ottaa sinut hoidettavaksi kun maksuasia on selvä. Kortti ja sen käyttö on yleisesti tunnettua ja ulkomaalaiselta kysytäänkin heti ensimmäiseksi, löytyykö eurooppalaista korttia tai vaihtoehtoisesti puhutaan sinisestä kortista. Vakuutuskorttien kanssa saattaa olla vähän kimurantimpaa ja pahimmillaan hoitosi viivästyy kun pähkäillään kuka maksaa ja mitä maksaa, etenkin jos mukana on vielä vähintäänkin lievä kielimuuri. Mikäli sitten ensiavun saatuasi tarvitset esimerkiksi erikois- ja/tai yksityislääkärien palveluksia, on sinulla jo vähän enemmän aikaa selvitellä ja etsiä oikeaa lääkäriä ja alkaa miettimään niitä vakuutuskorvauksien hakemisia.

Pienenä vinkkinä vielä: ota siitä kortistasi pari kopiota mukaan. Esimerkiksi täällä Kroatiassa ei sairaaloiden vastaanotossa aina ole kopiokoneita tai niitä ei käytetä vaan sinulta edellytetään omaa kopiota kortista. Helpompi kaivaa se suoraan laukusta kuin lähteä etsimään lähintä kopiopalveluita tarjoavaa liikettä. Nimimerkillä "Kokemuksen puolisyvällä rintaäänellä vain totean".