Matkaajan vinkit Kroatiaan

Kun pakkanen paukkuu alkaa moni varmasti miettimään jo lomareissuja lämpimään. Ehkä mielessä on jopa Kroatia, kenties vaikka tämä meikäläisen naapurusto Splitin vaikutusalueella. Niimpä päätin tähän sepustukseen listata kootusti muutamia sellaisia juttuja, jotka saattavat olla matkaajalla mielen päällä tai muuten vaan lisätä onnistuneen loman toteutumisprosenttia. Siis olkaapa hyvä, tässä matkaajan vinkit lomalle Kroatiaan.

Milloin tulla?

Jos minä saisin valita, tulisin etenkin tänne rannikolle lomalle joko touko-kesäkuussa tai syys-lokakuussa. Kelit ovat silloin lähtökohtaisesti oikein mukavat, lämmintä ja kuumaakin muttei hulluhellettä. Myös tilaa riittää paremmin kun ei olla ihan niiden pahimpien sesonkien kohdalla. Elokuuta en suosittele ollenkaan, silloin täällä on hirmuinen määrä ihmisiä eteläisestä ja keskisestä Euroopasta. Alkukesästä luonto on vielä vehreää  ja rehevää ennen kesän kuumuuden kuivattavaa vaikutusta. Uimavedet ovat ehkä vielä vähän viileitä varsinkin toukokuussa, mutta jo kesäkuussa pulahtamaan pystyy jo vähemmän avantouintia harrastaneenakin oikein hyvin. Loppukesästä sitten taas vedet ovat vielä usein oikein passelissa uintikunnossa ja luontokin alkaa kesän jäljiltä vähän toipumaan etenkin jos muutama virkistävä vesisade saadaan. 

Mitä tehdä?

Ihmiset tykkäävät erilaisista jutuista, onneksi täällä voi tehdä aika monenmoista. Rannoilla voi viettää auringonpalvontapäivää, historiallisia linnoituksia ja vanhoja kaupunkeja riittää vaikka kuinka, oikeastaan koko maassa. Patikointireittejä löytyy monenlaiselle kuntopohjalle niin jylhissä vuoristomaisemissa kuin vähän metsäisemmissäkin maastoissa. Miten olisi vierailu viinitilalle tai vaikka liitely vaijerin varassa korkealla joen yllä? Tai veneretki upeiden saarten ympärillä, vähän snorkkelointia kristallinkirkkaissa vesissä ja sitten lounas pienen satamakylän rantaravintolassa ennen paluuta lähtösatamaan niin, että retken päätteeksi ehtii vielä nauttimaan lasilliset auringonlaskua katsellen? Tai ne kansallispuistot vesiputouksineen ja sykähdyttävine maisemineen? Miten olisi purjehtiminen? Tai jotain ihan muuta. Veikkaisin, että vaativampikin loma-ohjelman suunnittelija löytää täältä mieleisensä. Tässä pari linkkiä aiempiin juttuihini erilaisesta tekemisestä täällä:

Linkki 1: Autoretki Knin-linnoitukseen ja viinitilalle Skradinissa

Linkki 2: Vaijeriliukusuositus

Linkki 3: Purjehdusjuttua 

Valuutta

Täällä ei euroilla pelata vaan valuuttana on kuna. 1 euro on noin 7,3 - 7,5 kunaa vaihtokurssista riippuen. Kauhean vaikeita jakolaskuja siis tiedossa kun hintoja päässään euroiksi vääntää. Kunia ei kannata Suomesta tänne tuoda, vaihtokurssit siellä päässä ovat niitä huonoimpia. Paras lopputulema saadaan, kun ottaa mukaan nipun euroseteleitä ja vaihtaa ne täällä loman edetessä tarpeen mukaan paikalliseen valuuttaan. Vaihtopisteitä löytyy paljon etenkin yhtään isommista kaupungeista, lentokentillä on semmoiset heti saapuessa ja niissä on hyvät kurssit. Korttimaksu toki toimii aika hyvin, sekin on myös järkevä tapa toimia etenkin jos ei halua seteleitä niin paljoa mukana kantaa. Käteistäkin kuitenkin tarvitaan, aina ei siinä rantaravintelissa kortti kelpaa ja muutenkin pikkupuodeissa kova käteinen on usein ainut toimiva vaihtoehto. Kortilla rahan nostaminen automaateista toki onnistuu, mutta se tulee kalliiksi johtuen käytetystä valuuttakurssista ja etenkin sen oman pankin veloittamista kuluista.

Autoilu Kroatiassa

Yksi ehdottomasti suositeltava juttu täällä on vuokrata auto ja lähteä tutustumaan Kroatiaan sitä omaa hotellirantaa kauemmaksikin. Tässä kohtaa oikaisen ja laitan linkin aiemmin aiheesta kirjoittamaani tekstiin, joka pätee yhä mainiosti. Siis vilkaise täältä, mitä autoilijan kannattaa täällä muistaa.

Turvallisuus

Kroatia on yleisesti ottaen turvallinen maa. Itse en esimerkiksi naisena ole kertaakaan kokenut minkäänlaista ahdistelua tai pelännyt muutenkaan turvallisuuteni puolesta. Luonnollisesti se terve järki on hyvä pitää aina mukana, kovassa kännissä örveltäminen ei varmasti missään ole se eniten omaa turvallisuutta tukeva toimintamalli. Tungoksessa kannattaa pitää se lompakko jossain muualla kuin näkyvästi takataskussa mutta mihinkään suurempiin erityisjärjestelyihin omaisuuden suojaamiseksi en koe tarvetta. 

Hintataso

Kroatia on jonkin verran edullisempi maa kuin Suomi, jossain asioissa selvästi ja toisissa sitten mennäänkin ihan samoissa. Ihan kuin missä tahansa muuallakin, ne kaikken parhaimmalla paikalla olevat ravintelit ovat kalliimpia kuin kenties siellä hieman sivummalla olevat. Joissain paikoin hintataso juuri esimerkiksi ravintoloissa nousee hieman sinne kovimman sesongin melskeeseen mentäessä, mikä sekin tukee tuota ehdotustani joko ennen tai jälkeen heinä-elokuuta matkustamisesta. Tinkiminen ei täällä ole käytössä, toki jossakin torikojuilla saattaa varsinkin useampia artikkeleita ostaessa olla mahdollista pyöristää loppusummaa hieman. 

Vesi

Tärkeä juttu etenkin niiden kuumimpien kesäkuukauksien aikana. Pelkällä oluella (joka täällä on kyllä tosi hyvää) ei hyvä heilu eikä pitkälle pääse. Hanavesi on erittäin juomakelpoista, joten kun pari pikkupulloa ensin ostaa on niitä sitten helppo hotellihuoneen tai apartomentoksen hanasta täyttää ja aina mukana kantaa. 

Rannat

Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta rannat täällä ovat kivisiä, hienoa sileää hiekkarantaa saa todella etsiä. Tyypillisiä ovat pienistä, rusinan kokoisesta ja siitä isommasta kivestä muodostuvat rannat, joille toki rantapyyhkeen saa jo ihan kivasti leviteltyä ja sen aurinkovarjonkin saa pystyyn. Eipähän ole sitä hiekkaa sitten kaikki paikat täynnä ja rantojen vedet pysyvät todella kirkkaina kun ei siinä ole hiekkaa sekoittuneena. Paljon on myös ihan kalliorantoja, joilta löytyy helposti hyvinkin mainioita leiriytymispaikkoja. Uimatossut on ihan hyvä idea, niiden kanssa rannalla liikkuminen ja veteen meneminen ovat kenties miellyttävämpiä. 

Pärjääkö suomen kielellä?

Kroatiassa ei ainakaan vielä löydy ruokalistoja suomeksi eikä tarjoilijatkaan huutele kovin usein "Terve terve" tai "Mitä kuuluu?" Suomen kieltä täällä kuulee toisten suomalaisten puhumana eli kun paikallisten kanssa alkaa juttelemaan, pitää vaihtaa murretta. Englannilla pärjää etenkin turistien suosimissa paikoissa ihan mainiosti, saksa on myös laajalti hallussa ainakin perusteiden osalta. Mitä pohjoisemmaksi maassa varsinkin rannikolla sijoittuu, sitä paremmin myös italia alkaa sujumaan. Se kaikkein parhaiten ymmärretty kieli on kuitenkin hymy. Kun pienessä sisämaan kylässä pääsee asioimaan ihan vaan kroaattia puhuvan kanssa, on viittomalla ja avoimella ystävällisellä hymyllä pärjätty tähän asti hyvin. Etenkin ruokakaupoissa kannattaa huomioida, että täällä ei tuotekuvauksia yleensä purkeissa ja pussukoissa englanniksi ole vaan käytössä on tämä itäisemmän Euroopan kielivalikko. Suosittelen matkapuhelinten käännössovelluksia, niiden avulla välttyy monilta sekaannuksilta.

Hotelli vai apartementos?

Koko rannikkokaistaleella ja sen edustan isoilla saarilla on huikea määrä majoitusvaihtoehtoja. On isoja massahotelleja, on hienoja luksusvilloja omine uima-altaineen, on niitä perushotelleja ja sitten on pieniä yksityisomisteisia huoneistoja eli apartomentoksia. Tässä taas pitää miettiä, mitä itse arvostaa ja haluaa. Huoneistot, eli apartementokset ovat täällä hyvin suosittuja ja niitä on paljon tarjolla. Monesti omistava perhe asuu itse samassa talossa tai ainakin ihan vieressä. Kyseessä voi olla asunto, jossa he itse asuvat talvikaudella ja kesäksi he siirtyvät turistien tieltä asumaan vaikkapa kotikylään hieman sisämaan puolelle tai vaikkapa naapurustossa asuvan sukulaisen luo. Huoneistoissa ja kokonaisissa villa-tyyppisissä taloissa on se etu, että esimerkiksi aamupalat ja muut pienet syömiset voi valmistaa itse ja muutenkin vaikkapa isomman porukan kanssa yhdessä oleilu sujuu luontevammin kuin yksittäisten hotellihuoneiden ollessa kyseessä. Voi myös olla, että etenkin isäntäperheen asustaessa lähistöllä pääset kokemaan hieman enemmän paikallista elämää esimerkiksi yhteisten illallisten muodossa. Vähintääkin heiltä saa varmasti hyviä vinkkejä lähialueen jutuista. Vaikka tarjontaa on paljon, kannattaa majoitus varata ajoissa. Tämä koskee etenkin sitä kovinta sesonkiaikaa heinä- ja elokuussa, jolloin monessa paikassa on täpötäyttä. 

Pula, Split ja Dubrovnik

Nämä kolme isoa rannikkokaupunkia ovat matkailijoiden suuressa suosiossa. Ne ovat myös isojen risteilyalusten pysähdyspaikkoja. Tämä johtaa siihen, että monesti päivisin kaupunkien upeat historialliset keskustat ovat täynnä niitä tuhansia isojen laivojen matkaajia, jotka pyrkivät sen muutaman maissaolotunnin aikana kokemaan kaupungin sykettä maksimaalisesti. Se tarkoittaa tungosta. Mikäli siis haluat näihin upeisiin kaupunkeihin tutustua mahdollisimman rauhassa, kannattaa tutkailla risteilijäaikatauluista sellaista päivää, jolloin paatteja ei ainakaan hirmuisen montaa ole samaan aikaan satamassa. Päivissä on nimittäin eroja kuten kroatialaisissa viineissä. Toinen hyvä idea voi olla ajoittaa se oma kaupunkikävely illemmalle, yleensä risteilymatkustajat poistuvat takaisin aluksille viiteen mennessä ja vapauttavat tilaa ihastella historiallisia kaupunkeja. Suosittelen lämpimästi sen historian aistimista myös lähistön pienemmissä kylissä ja kaupungeissa, monesti meno on rauhallisempaa, olut halvempaa ja matkamuistokuviin tallentuu enemmän Kroatiaa ja vähemmän muita turisteja. 

Zagreb

Moni lomailija suuntaa tänne rannikolle, mutta Kroatia on paljon muutakin. Jos nyt vaikka lähdetään pääkaupungista Zagrebista, niin siinäpä mainio kaupunkilomakohde vieläpä suorilla lennoilla sesonkiaikana. Zagreb on tyyliltään näistä rannikkokaupungeista selvästi eroava, enemmän Keski-Euroopan kaupunkeja muistuttava. Sieltä löydät upean vanhan kaupungin, hyvät ostosmahdollisuudet ja laajan ravintolatarjonnan. Mikseipä siis yhdistäisi kesälomaan vähän sisämaan kaupunkia ja sitten tätä rannikon meininkiä? Tässä kohtaa voin jo mainostaa myös Zagrebin ilmiömäistä joulutoritunnelmaa, ehkä Euroopan parasta sellaista. Siis viimeistään loppuvuodesta kannattaa suunnata tuonne pääkaupungin humuun. 

Tässä siis tämmöinen lista. Tyhjentävä se ei toki ole, mutta jospa se antaisi joitain vastauksia ja auttaisi lomareissun suunnittelussa. Mahdollisuuksien ja resurssien mukaan voin etenkin tänne Splitin suunnalle tulevia avustaa henkilökohtaisemminkin. 

Kel onni on?

"On niin helppoo olla onnellinen." Näin laulelee Olavi Uusivirta omassa kipaleessaan. Vaan mitenkä sen asian kanssa mahtaakaan oikeasti olla, miten helppoa se on?

Luen tällä hetkellä Yuval Noah Hararin kirjaa "Homo Deus. Huomisen lyhyt historia." Kirja on saavuttanut jo aika paljon mainetta ja kunniaa kuten saavutti myös sen edeltäjäteos "Sapiens. Ihmisen lyhyt historia." Tuota ensimmäistä en ole lukenut, joten hyppäsin kyytiin niin sanotusti seuraavalta pysäkiltä, mutta jo nyt luettuani rapiat 50 sivua voin sanoa yllättyneeni positiivisesti kirjan viihdyttävyydestä mutta myös sen inspiroivuudesta. 

Kirjassa onnellisuuden tavoittelu mainitaan yhdeksi nyky-yhteiskunnan suureksi trendiksi. Perusajatuksena on, ettei kukaan voi olla vain pysyvästi onnellinen ilman jatkuvia sitä tukevia sysäyksiä. Toiset hakevat näitä sysäyksiä kemiallisesti esimerkiksi mielialalääkkeiden tai muiden pillerien kautta, me muut tarvitsemme sitten jotain konkreettisempaa onnemme perustaksi. Keskimääräisen onnellisuuden määrä siis riippuu näiden onnellisuushetkien määrästä ja laadusta, oletettavasti myös niiden välille jäävien aikojen ankeuden laadusta. 

Mitenkä se tilanne sitten on täällä Adrianmeren rannalla, onko täällä helppoo olla onnellinen? Jo ennen tuon kirjan kansien avaamista olen kiinnittänyt huomiota siihen, että koen täällä usein sellaisia ilon ja sitä kautta kai sitten onnellisuuden osioita. Toisaalta ehkä myös vähemmän sellaisia pahempia ketutuksen ja harmituksen hetkiä. Siis jos verrataan elämääni Suomessa ennen tänne muuttamista. Paljolti nuo onnellisuutta tuottavat tovit vaikuttaisivat liittyvän luontoon ja kokemuksiini siihen liittyen ja siellä liikkuen. Viimeksi eilen pysähdyin kesken porrastreenini ihan vain katselemaan noilta rantatörmän rappusilta aukeavaa sykähdyttävän upeaa näkymää. Näen sen likimain joka päivä, mutta silti se jaksaa etenkin aurinkoisina päivinä ilahduttaa ja koen onnea siitä, että saan näissä maisemissa päiväkävelyni tehdä ja portaissa sykettä nostaa. Jo pelkästään auringonpaisteella on niin suuri positiivinen vaikutus mielialaan, että varmasti sillä korvaisi pari pyöreää pilleriä. Täällä tuosta onnen dopingista on saanut luvan kanssa nauttia. 

Illalla puolestaan taivas hehkui jopa poikkeuksellisen näyttävän auringonlaskun väreissä ja sitä tuosta olohuoneen ikkunoista ihaillessani kevyt onnellisuuden hipaisu tuntui mielessä. 

Taivaan väriloisto sai ilon ohessa myös hieman haikeitakin tuntoja esiin. Katselin sitä yksin, jos ei sohvalla loikovaa Tiukua lasketa. Mies on taas työnsä vuoksi muualla, on ollut jo tovin ja tulee vielä olemaankin. Ikävä kalvaa, mutta haluan ajatella niin että olen onnellinen kun on joku jota ikävöidä ja jota odottaa kotiin. Kun katselen pöydällä olevia lähetin tuomia ystävänpäiväkukkia, tulvahtaa noiden hehkuvien tulppaanien myötä mieleeni ilo siitä ihmisestä, jolta ne ovat. Lasini on siis puoliksi täysi, ei puoliksi tyhjä. Onnellisuuttaan voi varmasti ainakin hieman lisätä oman asenteensa kautta, sen olen viimeistään tämän kuluneen puolentoista vuoden aikana oppinut ja omakohtaisesti todeksi kokenut. Onnen löytäminen ihan pienistäkin asioista on myös olennaista, ei aina tarvita niin isoja ja mahtipontisia juttuja. Kassillinen juuri puusta poimittuja appelsiineja tuntemattomalta naapurilta muutaman minuutin keskustelun päätteeksi sai minut taannoin kovin onnelliseksi, kuin myös jokin aika sitten kylvämieni basilikan ja persiljan pienten versojen työntyminen ylös mullasta lupauksena monista herkullisista hetkistä tulevana kesänä. 

Tänäänkin aurinko paistaa, ihan kohta lähdemme normaalille päiväkävelyllemme Tiukun kanssa ja sen varrella säntään portaisiin juoksemaan itseni hengästyksiin. Siinä happea vetäessä voin hetkeksi seisahtua katsomaan turkoosia merta ja olla onnellinen. 

Sen seitsemää sorttia. Tai vielä paljon enemmän.

Puolitoista kuukautta Suomessa, nyt viikon verran takaisin kotona. Suomessa pääsi kahlaamaan reilun puolen metrin lumikinoksissa yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa kipakan tuulen nipistellessä poskia. Se oli kivaa, kun sitä sai vain pienenä annoksena. Kahlattiin me vähän sohjossakin ja tuskailtiin etelän umpiharmaudessa etenkin siinä reissun alussa. Todettiin, että yhtään enempää sitä ei jaksaisi. Oli ihanaa ja kivaa, nähtiin niitä rakkaita ihmisiä viettäen monta mukavaa hetkeä. 

Ihanaa ja kivaa oli myös palata kotiin. Täälläkin odotti monta ihmistä jotka tervehtivät iloisesti nähdessään meidät taas. Täällä odotti vuoret ja meri sekä mukavan vehreä ja jo kukkivakin luonto.

Vaan mitäpä mietin tällä kertaa sompaillessani näiden kahden maan välillä. No jauhelihaa ja leipää. Täällä Kroatiassa tuollaisessa Prisman / Citymarketin kokoisessa ruokakaupassa valikoimassa on jauhelihan osalta pääsääntöisesti neljä eri tuotetta: sika, sikanauta, nauta ja broileri. Joskus saattaa valikoimassa olla myös esimerkiksi vasikkaa tai lammasta. Kaikista näistä tarjolla on yleensä yhden valmistajan pakkaus tai toisissa kaupoissa sen sijaan heidän itse jauhamansa versio. Mutta siis lähtökohtaisesti voit valita neljästä tuotteesta, niissä on sitten hieman eri kokoisia pakkauksia joista valita se omaan tarpeeseen parhaiten kolahtava. Simppeliä vai kuinka. 

Sitten se suomalainen setti. Laskeskelin äsken tuolta Prisman tuotevalikoimaa esittelevästä Foodie-sivustosta noita erilaisia jauhelihoja ja päädyin lukemaan 39. Siis 39 eri vaihtoehtoa jauhelihasta!!!!! Tuoteita ja niiden tuottajia on melkoinen liuta, selviä päällekkäisyyksiä tietysti mukana kun useamalla eri brändillä on esimerkiksi se perus naudan paistijauheliha ja tuossa luvussa on kai mukana myös saman tuotteen eri pakkauskokoja. Mutta vaihtoehtoja ne muodostavat silti. Sitten kun mennään niihin rotukarjoihin, karitsoihin ja käytännössä rasvattomiin versioihin, niin jopas on leveä rivi josta valita se paras omaan ostoskärryyn. 

Entäs sitten se leipä. Täällä arvostetaan tuoretta leipää, sitä saa lukuisista pienistä leipomoista tai sitten tietysti myös kaupoista. Valikoima molemmissa muodostuu karkeasti sanottuna 10-15 eri tuotteesta, jotkä ovat pääosin eri muotoon tai kokoon tehtyjä vaaleita vehnäleipiä, toisissa on mukana maissijauhoa joka tekee leivästä keltaisemman. Osa on aavistuksen tukoisampaa, olisiko ohraa tai jopa hitunen ruisjauhoa seassa. Suomessa leipäosasto kaupassa on samaa kokoluokkaa kuin hevi-osasto ja jälleen kerran meinasi alkaa pyörryttämään ihmetellessäni sitä runsauden määrää. Olisi kiinnostavaa tietää tarkempi artikkeleiden määrä puhuttaessa nimenomaan leipätuotteista, itse laskin tuolla Foodie-sivulla yli 150 leipätuotetta listalta jossa olivat mukana myös keksit ja muut makeat jutut. Kaikkiaan hakusana leipä antoi siellä yli 1300 osumaa. Kyllä, tuhatkolmesataa. Eli jos jotakuta kiinnostaa käydä laskemassa kaikki leipäpakettivariaatiot, niin täällä innoissani odotan selvityksen tulosta. 

Tietty mahdollisuus valinnoille on tietysti kiva. Kyllä minäkin täällä kaipaan niitä vähän vähemmän rasvaisia jauhelihoja tuon perus nautaversion lisäksi. Olemme kertoittaneet lähialueen valikoimaa niin, että tiedämme mistä kaupoista saa meidän mielestämme parasta paikan päällä jauhettua tuotetta näihin omiin tarpeisiimme. Eli kauppavalinta riippuu hieman myös ostoslistalla olevista tuotteista. Leivän osalta syömme aika paljon suomalaista ruisleipää, jota taas tuotiin mukanamme pakkaseen. Sitä muuten pyysi tuomaan itselleen tuliaisena myös vuokraemäntä, eli kyllä se rehellinen ruisleipä täälläkin maistuu, Ajattelin myös itse alkaa sitä tekemään, tähän asti olen tyytynyt leipomaan sämpylöitä ja sekaleipää jollainen muuten tätä kirjoittaessani juuri kypsyy uunissa ja valmis tuotos saa kunnian toimia tekstin kuvituskuvan mallina. Silloin tällöin toki ostetaan tuota vaaleaa leipää täältäkin, senkin osalta tiedossa on se paras kauppa. 

Nämä kaksi tuoteryhmää ovat ehkä ne hurjimmin erottuvat. Kyllä täällä muuten on kaupoissa valikoimaa ihan siinä missä siellä Suomessakin, joissain tuotteissa ehkä jopa enemmänkin. En ole edes ihan niin vakuuttunut siitä, onko käsittämättöman laaja valikoima aina niin tarpeen, johan siitä on pakko syntyä tolkuttomasti hävikkiä kun noin montaa sortimenttia pidetään tarjolla. Ja tarvitaanko niitä kaikkia rinnakkaistuotteita todella, selkeästi toisistaan eroavat ideat ymmärrän paremmin. 

Vaan nyt minä leikkaan tuosta tovi sitten uunista otetusta vielä lämpimästä leivästä siivun ja sipaisen voita päälle. Juuri nyt ei isompi valikoima ole tarpeen.