Oliivipuiden luona on ollut vilskettä viime viikkoina ja vielä tuntuu toiminta jatkuvan. On sadonkorjuun aika, puussa killuvat vihreät ja tummat pallurat kerätään koreihin ja säkkeihin toimitettavaksi edelleen öljypuristamoille tai nykyisin ennemminkin öljyvalmistamoille. Kroatia on iso oliiviöljyn tuottaja vaikka puut kasvavatkin lähinnä vain täällä Adrianmeren rannikolla ja saarilla sekä Istrian niemimaalla tuolla pohjoisempana. Täältä saadaan paikoin erinomaisen laadukasta öljyä ihan maailman mittakaavassa tarkasteltuna, taisi juuri taas tulla tunnustusta ja palkintoja jossakin öljykisassa ainakin Istrian tuotteille. Kuulin jostain tämän vuoden olevan oikein hyvä laadullisesti tarkasteltuna, ainoastaan tuo kesän kuivuus on paikoin jättänyt jälkensä ja oliivit ovat normaalia pienempiä. Vuosikerroissa on siis eroa niin viineissä kuin öljyissäkin.
 |
| Siinä niitä on, valmiina |
Minä pääsin tässä pari viikkoa sitten vuokraisännän mukana piipahtamaan hänen serkkunsa öljyvalmistamolle tuohon muutaman sadan metrin päähän. Sain nähdä kuinka oliivit tuontantolinjan toisessa päässä kaadettiin pieneen siiloon, josta ne kulkivat vesipesun kautta eteenpäin murskattavaksi ja lopputuloksena putken päästä valui tästä murskausmassasta eroteltua vihertävää öljyä.
Oliiveja tai murskattua massaa ei kuitenkaan puristettu, nykytekniikka on hieman muuttanut tätäkin prosessia ja tänä päivänä yhä suurempi osa öljystä tuotetaan erottelemalla öljy massasta eräänlaisella sentrifugilla keskipakoisvoimaa hyödyntäen. Enää ei siis välttämättä ole kyse kylmäpuristetusta oliiviöljystä vaikka niin taitaa pullojen kyljessä siellä marketissa vielä lukeakin. Olisiko oikeampi sitten kylmäkieputettu, mihin voisi ehdottaa termiä?
Toki edelleen on toiminnassa myös paljon perinteisiä puristamoja, joissa murskatut oliivit todella tiristävät öljyn puristusvoiman pakottamana. Varmasti monien mielestä se on edelleen ainut ja oikea tapa valmistaa oliiviöljyä ja nämä kaksi tuotantotapaa säilynevätkin jatkossa rintarinnan. Pääasia on, ettei massaan tai öljyyn sitä valmistettaessa lisätä mitään, eikä siihen kohdisteta muita kuin mekaanisia toimenpiteitä. Niin omituiselta kuin se kuulostaakin, on oliiviöljykin yksi maailmalla väärennettävistä tuotteista. Laadukkaan öljyn kysyntä ylittää tarjonnan ja houkutus kepulikonstien käyttöön on suuri. Esimerkiksi öljyn alkuperän selvittäminen voi välillä olla haastavaa, on aivan eri asia missä oliivit ovat kasvaneet ja öljy on tehty kuin missä se on pullotettu. Siispä tarkkoina niihen merkintöjen kanssa jos asialla on itsellenne merkitystä.
Vaan takaisin sinne vierailukohteeseeni. Lähiseudun asukkaat tuovat käsinpoimitut oliivinsa tuonne öljytehtaalle mahdollisimman pian, sillä oliivien laatu alkaa heikkenemään melko nopeasti niiden irrottua puusta. Täällä meillä päin ei sadonkorjuussa todellakaan mitään koneita käytetä vaan perheet viettävät laatuaikaa yhdessä riipiessään satoa puista. Laatuajan määrä riippuu sitten suoraan tiluksilla olevien puiden määrästä, osalla niiden anti on vain omaan käyttöön ja osalla sitten enemmän tai vähemmän myyntiikin. Tällöin saattaa tietysti sitten olla jo tarvetta vähän muullekin kuin ruokapalkalla tai sukulaissuhteen pakottavuuden vuoksi ahkeroivalle kerääjäväelle. Mutta käsityötä kuitenkin. Kun sitten aina ei öljytehtaalla suoritetusta työvaiheesta joko haluta tai ole varaa maksaa, jättävät viljelijät osan öljystä korvaukseksi vaihdantatalouden hengessä. Tätä öljyä myymällä yritys sitten tienaa rahaa kassaansa ja me oliivittomatkin saamme mahdollisuuden hankkia tuoretta lähituotantoöljyä keittiöihimme. Minäkin lähdin paikalta viiden litran kannun kanssa.
Tuore laadukas oliiviöljy on runsaan lehtivihreämäärän johdosta vihertävää ja tuoksuukin todella voimakkaasti leikatulle ruoholle. Siinä on vielä vähän terävä, kitkerä maku, jonka tuntee kurkussa asti. Tämän karvaan kurkkutuntemuksen aiheuttaa oleokantaali, ainesosa jota tuoreessa neitsytöljyssä on paljon. Se on tulehduksia ehkäisevä aine, jolla lisäksi on mainittu olevan muitakin mahdollisia terveysvaikutuksia. Kaiken kaikkiaan ihan tuoreessa oliiviöljyssä on suurimmat pitoisuudet hyvää tekeviä ainesosia, jotka sitten säilytyksen myötä vähitellen heikkenevät. Vihreä väri alkaa muuttua keltaiseksi lehtivihreän muuttuessa karoteeniksi ja öljyn hapotkin kellastuvat ajan kuluessa. Samalla maku muuttuu pehmeämmäksi ja karvaus katoaa. Säilyvyyden vuoksi minäkin pullottelin muovilekkerissä kotiin kantamani öljyn lasisiin vihreisiin pulloihin, jotka paremmin suojaavat sisältöä valolta. Mikä ihana tekosyy nauttia muutama pullo viiniä...
Vaikka ei oma oliivipuumme satoa vielä antanutkaan, niin sitruspuumme sen sijaan niin teki. Meillähän on tosiaan hybridipuu, joka muodostuu muutoin sitruunapuusta, mutta siihen on liitetty aikanaan yksi mandariinipuun oksa. Se kypsytti tänä vuonna yhden jättimäisen mandariinin, jonka söimme miehen kanssa jo jokin aika sitten. Oli muuten todella hyvä, toivottavasti ensi vuonna satoa olisi enemmänkin.
Loppu puu, eli sitruunaosasto sai runsaan kaksivaiheisen kukinnan lopputuloksena aikaiseksi neljä kypsyvää hedelmää, joista yhden menetimme taannoin myrskyn iskettyä terassillemme ja kaataessa koko puun. Mutta kolme siis säästyi ja nyt niistä ensimmäinen oli kypsynyt poimittavaksi. Eilen koitti tuo maaginen hetki, kun sain sen napsaista irti. Olen ollut ihan lapsellisen innoissani tästä sitrussadostani ja hyysännyt puuta parhaani mukaan. Kovin oli siis palkitsevaa saada ensimmäinen itsekasvatettu keltainen hedelmä kätösiin, nuuhkuttelin sen ihanaa tuoksua suurella antaumuksella.
Vaan mitä sitruunalle sitten tekisi? Miten käyttäisin tuon arvokkaan aarteen? Tovin asiaa mietittyäni päädyin leipomaan sitruunapullia, joiden sinänsä ihan tavallisen pullataikinaisen rakenteen sisälle kätkeytyi sitruunani mehulla maustettu vanukas. Päälle tein silmät sokerivoista jossa oli seassa raastettu sitruunan kuori ja ihan hitusen tuoretta rosmariinia.
Täytyy sanoa, että ainakin omaan suuhuni pullat olivat ihan täydellisen ihania. Niin ihania, että päädyin jakamaan ne suurimmaksi osaksi pois etten söisi liikaa. Niimpä vuokraisäntämme perhe ja mieheni työkaverit saivat myös nauttia näistä keittiöni luomuksista ja vaikuttivat olevan aika tyytyväisiä. Nyt sitten pitää miettiä, mitä toteutan kahdesta jäljellä olevasta sitruunasta niiden kypsyttyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti