Mietteitä Murterista

Murter kun taakse jäi

mietin hiljaa mielessäin,

mitä siitä kertoisin

kysyjille vastaisin.

Näillä alunperin sinivalkoisilla sanoilla aloin vaivata päätäni nyt kun uusi jakso elämässämme alkoi. Kirjoitan tätä uudessa kodissamme, Splitin vieressä Podstranassa. Viimeisen viikon aikana on maallinen omaisuutemme kärrätty tänne ja asetuttu taloksi. Tai siis minä olen kärrännyt ja purkanut laatikot miehen ollessa kiinni työssään. Terassilta aukeaa edelleen merinäköala, joka onkin tarjonnut rauhoittumisen hetkiä silloin, kun pieni muuttostressi on alustavasti nostanut päätään. Täällä ollaan nyt, vaan mitä jäi taakse?

Murterissa meidän piti alunperin asustaa vain pari kuukautta, mutta sepä venähtikin aikarajojen paukkuessa ja uusien päivämääräetappien ylittyessä lähes viideksi kuukaudeksi. Täällä Kroatiassa se on ranskalaista sanontaa lainatakseni c'est normal. Minua viivästys ei haitannut, pikemminkin päinvastoin. Suoraan sanottuna aloin jo harmistua siitä tosiseikasta, että meidän ylipäätään piti muuttaa. Minä olin jos en nyt ihan rakastunut niin ainakin vahvasti ihastunut Murteriin.

Murter on saari ja saarilaisilla on vahva identiteetti. He ovat murterilaisia ja hemmetin ylpeitä siitä. Talvella yhteisöllisyys korostuu, kun paikalla ovat vain saaren vakioasukkaat ja sitten ehkä pari tämmöistä suomalaista hullua hörhöä siinä sivussa. Helmikuinen karnevaalijuhlinta osoitti mielestäni järkähtämättömän vahvaa sitoutuneisuutta tähän yhteisöön, kahtena päivänä likimain kaikki saarelaiset kokoontuivat hieman holotnaankin keliin seuraamaan ensin lasten ja sitten aikuisten paraatia ja juhlimaan yhdessä omalla väellä. Panostus tapahtumiin oli valtavaa, kyseessä oli selvästi iso asia. Mitään en mistään selostuksista sun muusta ympärilläni kuulemastani puheesta ymmärtänyt, mutta ymmärsin kuitenkin. Tunsin olevani osa tätä karnevaalistaan ylpeää joukkoa ja se tuntui hyvältä.

Minulle Murter on ennen kaikkea kaunis ja elämyksiä maisemillaan tarjoava ympäristö, jonka lukuisilla poluilla ja rantakivikoilla koin lähes päivittäin syviä kiitollisuuden hetkiä siitä, että saan olla juuri siinä sillä hetkellä. Sain samoilla kukkuloilla ja niillä rantapoluilla lähes poikkeuksetta yksikseni kohtaamatta toisia ihmisiä. Koiran kanssa liikkumiseen talvinen Murter on upea kohde, kelit olivat muutamaa pahinta burapäivää lukuun ottamatta hyviä ja maasto monipuolista. Ja koira sai olla irti lähes jatkuvasti, pidin sitä kiinni vain liikkuessani teiden tai asustusten lähellä. Tämän siis toki mahdollistaa se, että Tiuku pysyy irrallaankin lähelläni ja antaa hyvin kiinni niin tarvittaessa.

Kaikki kohtaamani ihmiset olivat ystävällisiä, avuliaita ja koittivat usein parhaansa mukaan ilman yhteistä kieltäkin kommunikoida kanssani. Tapasin Kööpenhamissa aikoinaan opiskelleen ja myöhemmin työskennelleenkin kirurgin, joka nyt viettää eläkepäiviään asuen puoliksi Murterissa, puoliksi Zagrebissa. Juttelimme pariinkin kertaan pitkät pätkät, leskeksi viisi vuotta sitten jääneen herran kertomukset elämästään ensin Yugoslaviassa ja sittemmin uudessa Kroatiassa olivat mielenkiintoisia. Sitten oli lähirannalla usein kohtaamani äiti ja pieni poika. Poika syötti aina innokkaasti Tiukulle nameja ja kun ne loppuivat, tarjosi rantahiekkaa. Vuokraemäntämme oli tieni saaren "piireihin", hänen kauttaan järjestyi kontaktit kalastajan tyttäreen ja sitä kautta edelleen oliiviöljyn ja viikunoiden tuottajiin. Koiratuttuja meillä oli monia, löysipä Tiuku yhden kissakaverinkin.

Sanoin eilen Murterille näkemiin, en missään nimessä hyvästejä. Aion palata sinne kesällä katsomaan, millainen talvinen kotisaareni on kesän kukoistuksessa. Teimme Tiukun kanssa vielä pitkän lenkin sen lempipaikkoihin, pikkusaareen ja tietysti lähirannalle jolle aina pitää päästä nuuskimaan. Avaimet on luovutettu, kommuuni on sulkenut ovensa.

Vahva suositukseni siis on, jos olet Rakas Lukijani tulossa käymään Kroatiassa, otappa auto allesi ja kurvaile Murteriin. Tai ankkuroi purjehdusvenereissulla paatti johonkin saaren poukamista ellet peräti rantaudu satamaan asti.

Aja ensin sekä mantereen että saaren puolelle jakautuneen kauniin Tisnon kylän läpi nostosiltaa pitkin saarelle, hurauta muutama kilometri saaren pohjoispäähän ja ihaile molemmille puolille avautuvia hulppeita maisemia. Nauti päiväkahvisi Betinan kylän vanhan aukion terassilla ja harhaile hetki siitä lähtevillä pikkukujilla, koita vaikka etsiä sokkelosta reitti ylös kirkon pihalle katselemaan sieltä näkyvää maisemaa. Viereisen Murterin kylän puolella suuntaa lähirannallemme, Slanican hienohiekkaiseen poukamaan. Siellä aukeaa silmiesi eteen turkoosi meri ja horisontissa Kornatin saaristo. Pulahda uimaan, rantabaarista saa sitten kuivattelun aikana virvokkeita (vielä eivät tosin ole auki, mutta varmasti ihan piakkoin).

Jos patikointi kiinnostaa, niin mukavan pienen jalottelun saat kapuamalla viereiselle saaren korkeimmalle kukkulalle. Väitän, että näkymät palkitsevat vaivan. Huipun tuntumasta länsipuolelta löytyy vanhoja natsien rakentamia betonibunkkereita ja tähystyskammioita, joidenkin saarelaisten mukaan kukkulan sisällä olevissa tunneleissa jopa kummittelee. Viereisestä Kosirinan poukamasta lähtee saaren länsirantaa pitkin kulkeva polku, jota pitkin pääsee etenemään lähes eteläpäähän asti. Reitillä tulee ohitettua yksi leirintäalue mutta polku tosiaan jatkuu sen läpi. Saaren eteläpäässä puolestaan on mukava ja helppo rantaa myötäilevä reilun kilometrin kävelyreitti Tisnon ja Jezeran kylien välillä, sitä pitkin pääsee vaikka lastenrattaitakin työntäen. Reitiltä pääsee myös pulahtamaan snorklauspuistoon, jossa pitäisi olla vedenalaisia kohteita merkittynä. Tuo olisi tarkoitus itsekin testata myöhemmin kesällä kunhan vedet lämpenevät. Vierailu Murterissa on helppo yhdistää vaikkapa Krk:n kansallispuistossa käyntiin. Uskon, ettet tule pettymään kumpaankaan kohteeseen.

Ai niin, ne viikunat. Talven pakkaset olivat muuttaneet viikunoiden silmut mustiksi ja epäilykset tulevan kesän sadon onnistumisesta heräsivät. Vaan ei huolta. Siellä ne ovat jo isot mollukat puissa valmiina vielä kasvamaan ja kypsymään auringon lämmössä maukkaiksi ja makeiksi.