Ala-asteella kirjoitin luokallemme aina näytelmät kevät- ja joulujuhliin. Loin roolihahmon jokaiselle luokkakaverilleni, kovasti yrittäen räätälöidä niitä erilaisille persoonille sopiviksi. Sanomattakin lienee selvää, että se luokan ihanin poika oli sitten aina minun vastanäyttelijäni, oli sitten kyse joulumuorin pukkipuolisosta tai keväisestä hiiriperheen muuttorevohkasta isä- ja äitihiirineen. Vanhempiemme hymyilevien silmien alla yritimme sitten kovasti näihin rooleihin asettua ja niitä esittää.
Nyt myöhemmin roolit palasivat taas mietintääni valmistautuessani omaan kehityskeskusteluuni. Millainen on oma roolini työyhteisön jäsenenä? Sillä roolejahan meillä on, monilla jopa useampia. On rooli esimiehenä ja vastaavasti alaisena, roolini toimiston koko porukan keskuudessa, mahdollisesti ulkopuolisten sidosryhmien seassa. Ja siinä on vasta näitä työelämän rooleja. Moneksikohan hahmoksi sitä oikeastaan muutautuukaan päivittäin? Ja mikä niistä on se hahmo, joka jää kun roolivaatteet ja -naamiot on riisuttu pois? Millainen on minun oma rooliton minäni?
Toiset esittävät kovinkin päälleliimattuja roolejaan, yleensä kai saavuttaakseen jotakin haluamaansa tai peitelläkseen jotakin kovasti kaihtamaansa itsessään. Tällöin rooli on tietoisesti rakennettu ja hartaudella esitetty. Eri asia onkin se, kuinka uskottava tämä esitys ulkopuolisten silmissä on. Uskottavan, mutta itselle vieraan roolin pitkäjänteinen esittäminen on rankkaa puuhaa ja kuluttaa varmasti esittäjänsä sisintä. Tavoitteen saavuttamiseksi sen uskottavuuden on kuitenkin säilyttävä, joka hetki. Muuten esiripun saa sulkea ja tulevat näytökset perua.
Tavallisemmin roolimme ovat kuitenkin luontaisesti meille rakentuneita, niiden esittäminen ja roolihahmosta toiseen siirtyminen tapahtuu lähes huomaamatta. Työpäivän päätteeksi sujahdamme rooleihimme puolisona, vanhempina, ystävinä.
Roolilla tarkoitetaan psykologiassa tietyn ryhmän jäsenten väliseen työnjakoon perustuvia tehtäviä. Lisäksi rooli voidaan määritellä odotuksiksi, joita ryhmän jäseneen kohdistuu hänen toimiessaan tietyssä tehtävässä tai asemassa. Yksilön roolin muodostumiseen puolestaan vaikuttavat hänen omat aikaisemmat kokemuksensa, hänen rooliaan kohtaan kokemansa odotukset, sekä hänelle ominaiset käyttäytymis- ja reagointitavat. Roolit muodostuvat helpommin pienissä ryhmissä ja selkeät roolit luovat pysyvyyttä ryhmän toimintaan. Roolit ovat siis tärkeitä, niin työelämässä kuin muuallakin. Onneksi niihin voidaan tietyssä määrin myös vaikuttaa, niin omiimme kuin muidenkin.
Jotkut roolimme ovat helppoja, toiset taas asettavat enemmän haasteita. Eräät ovat oikeassa elementissään esimiehen kaapuun verhoutuneena, toiset taas unohtavat siinä kohtaa vuorosanansa ja oikeat ilmeet eleiden jatkona. Joillekin se itselle sopivin hahmo on vielä hakusessa, koe-esiintymisiä takana ehkä jo useitakin. Mutta kun oman itselle parhaan roolin löytää, voi siinä saavuttaa vähintään Oscarin arvoisia onnistumisia. Se tapahtuu, kun esitys tuntuu omalta ja hyvältä, eivätkä sen eteen tehdyt ponnistelut tunnu ylivoimaisilta tai ahdistavilta. Silloin käsikirjoitamme roolimme itse, emmekä lue toisten kirjoittamia vuorosanoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti